Prologi
At A Glance Author colin smart Contact ku01mk19@leonardo.syh.fi When Two years ago Artist en muista Studio Needle Point Location Vaasa - Finland Ensimmäisen lävistykseni (huulirengas) hankin täytettyäni 18 vuotta, lähinnä juhlistaakseni aikuisuutta ja sen tuomaa vapautta. Siitä päivästä lähtien olin tuntenut suurta tarvetta saada lisää metallia ihooni. Toissa kesänä sitten päätin lopultakin lisätä arsenaalin kokoa. Olin pitkään leikitellyt ajatuksella apadravyn hankkimisesta, hankkinut tietoa kyseisestä lävistyksestä ja niin edelleen, mutta uskallus oli aina tullut tielle. Tällä kertaa olisin kyllä uskaltanut, mutta rahatilanne ei antanut sen hankkimiselle mahdollisuutta, joten jouduin tyytymään B-suunnitelmaan; päätin siis lävistää kieleni.
Valmistelut
Olin lukenut kaikenlaista kielen lävistämisestä, muun muuassa BME:n sivuilta, ja olin hyvin perillä kyseiseen lävistykseen liittyvistä faktoista; itse lävistämisestä, sekä jälkihoidosta ja kaikista vaaroista sun muista asioista.
Menin siis Vaasan needle point liikkeeseen utelemaan hintoja. Alkuperäisenä ideana oli ottaa niin sanotut venomit, mutta paikan lävistäjällä (harmittaa tosiaan etten millään saa päähäni hänen nimeä juuri nyt) ei ollut aikaisempaa kokemusta näistä, joten minun olisi pitänyt odottaa pari päivää, sillä välin kun hän olisi konsultoinut kokeneempaa lävistäjää. En halunnut innostukseni vuoksi odottaa niin kauan ja huomasin myös, että nämä venomit olisivat joka tapauksessa olleet minun budjettini yläpuolella, joten jouduin taas tyytymään vähempään; ihan tavalliseen kielilävistykseen. Päätin miettiä vielä hetken ja kävin saman tien automaatilta hakemassa tarvittavat valuutta yksiköt. Kävin myös matkan varrella kahvilassa juomassa kupin kahvia ja polttamassa savukkeen, sillä pelkkä ajatus uudesta lävistyksestä sai, uskokaa tai älkää, hengityksen tihenemään ja kädet vapisemaan pahemman kerran.
Kun hankin ensimmäisen lävistykseni, olin puhunut sen hankkimisesta monelle tutulle ja filosofoinut asiasta useaan otteeseen. Tällä kertaa en ollut puhunut kellekään asiasta. Se teki tästä lävistyksestä enemmän minun omani, mikä näin jälkeenpäin ajatellen oli todella hyvä asia. Lähinnä siksi, etten tehnyt sitä yhtä paljon muita miellyttääkseni ja ollakseni niin erilainen, vaan ihan itseni takia.
Käydään asiaan
Kofeiinini nautittuani tepastelin takaisin needle pointin tiloihin, ja pyysin herra lävistäjää siirtymään tuumasta toimeen. Hän oli juuri vapautun aikaisemman asiakkaan jäljiltä, joten hän teki työtä käskettyä ja pyysi minut tiskin taakse tuolille istumaan. Samoissa tiloissa oli tatuointi-sessio meneillään ja ihmisiä pyöri ympärillä kokoa ajan, mutta ei se tilannetta pahentanut lainkaan. Hän selitti käytännön asiat itse lävistämisestä selvästi ja preparoi samalla neulan ja korun (hanskat sujahtivat käteen ensimmäisenä), otti pihdit esille ja repäisi tarvittavat Serla-arkit rullasta. Kaikki näytti menevän hyvin ja siististi, ennen kaikkea vaivattomasti.
Sitten olikin jo aika näyttää kieltä, ja se sai pihdit ympärilleen, lävistäjän selostaessa rauhallisesti mitä oli tekeillä. Sopiva kohta löytyi ja minua kehotettiin hengittämään syvään. Aina kun minulta kysytään miltä itse lävistäminen tuntuu, sanon tuntemuksen olevan ihan sama kuin verikokeen ottaminen, paitsi sitä tuntee kun se neula menee läpi asti. Siltä se tuntui tälläkin kertaa. Siinä sitä sitten oltiin neula kielestä läpi. Hyvältä se minun mielestä tuntui, ei mitään kipua, ainoastaan joku outo kapistus kielessä. Itse korun sujauttaminen reikään tuntui varsin hyvältä, ja onnistui ilman mitään ongelmia, harmi vaan ettei se ollut noin puoli metriä pidempi, sillä juuri se metallin liikkuminen ihon alla oli niin mukavaa. Siinä sitten hetken istuskelin ja otin pari kulausta vettä "palan painikkeeksi". Sain suullisen läpikäynnin jälkihoidosta ja sen merkityksestä, sainpa vielä käyntikortinkin, jossa oli lävistäjän numero, siltä varalta jos jotain pahempaa sattuisi. Tehdystä työstä palkka maksetaan, ja niin kävi tälläkin kertaa, jonka jälkeen lähdin nauttimaan jää-vettä lähimpään kuppilaan.
Entäs sitten?
Pari ensimmäistä tuntia meni kuin tanssi kesäyössä, lähinnä jääpalojen ansiosta, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa kieli turpoamaan. Illalla telkkaria katsellessa yllätti nälkä, ja minä lähdin grillille ostamaan ranskalaisia (vaikka kiinteää ruokaa oli kehotettu varomaan), kun ei tuntunut soppa täyttävän tarpeeksi. Ensimmäinen ranskalainen takertui pahasti tappiin ja poltti mukavasti turvonnutta lihaa, meinasi jäädä ranskalaiset syömättä kokonaan. Seuraavat päivät hurahtivat ohi nesteitä juodessa ja soppaa nauttiessa. Olisitte nähneet sivaripaikan tädin ilmeen, kun näytin tappiani hänelle ruokatauolla ensimmäisen kerran, meinasi jäädä nuudelit häneltäkin syömättä.
Turvotus ei laskenut kolmeen päivään lainkaan, ja aloin jo huolestua kun en tahtonut pystyä ärrää, enkä ässää lausumaan laisinkaan. Viikon päästä alkoi sitten tavallinen ruoka maistua kunnolla, eikä turvotustakaan ollut enää huomaamiseen asti. Se oli kyllä aika kivuliasta aikaa, kun illalla en jaksanut enää puhua kunnolla, koska sattui välillä niin kovasti. Ensimmäiset kaksi viikkoa huuhtelin suuni aamuin ja illoin suuvedellä, joskus myös ruokailun jälkeen.
Tämän jälkeen ei lävistys ole vaivannut minua yhtään sen enempää kuin mikään muukaan ruumiinosa. Joskus saatan huomaamatta leikkiä sillä liikaa, ja silloin se kyllä ilmoittaa olemassaolostaan pienen ärtymyksen muodossa.
Alkuperäinen koru oli läpimitaltaan 1,2mm ja vuosi takaperin vaihdoin siihen 1,6mm korun, samalla se lyheni hieman myös, ettei kitalaki ärtyisi jatkuvasti niin pahasti. Ajan myötä olen ajatellut siirtyä paksumpaan tappiin, aina tuonne 4-6mm saakka.
Kielilävistykseni on tällä hetkellä korkealla rankinglistalla, ja haaveilen vielä siitä päivästä kun saan mahdollisuuden hankkia venomit alkuperäisen suunnitelman mukaan. Mutta eihän tässä mitään kiirettä ole vielä.
Sopiiko?
Miten on, sopiiko kielilävistys myös minulle? Mielestäni se sopii mainiosti kelle tahansa, joka sellaisen haluaa. Se on sopivan näkymätön, eikä siitä ole ainakaan minulle ollut mitään haittaa. Itse lävistäminen ei satu mielestäni lainkaan (vähän nipistää korkeintaan), mutta kivun tunteminen on hyvin henkilökohtaista. Ainoa mikä vaivasi minua, oli se ensimmäinen viikko, turvotuksen ja kivun maustamana. Jääpalat auttavat hyvinkin tehokkaasti sen ehkäisemisessä, ja onhan se ihan hyvä syödä vähän kevyempää ruokaa välillä. Aina kannattaa hoitaa vasta hankitut lävistykset kunnolla, lävistäjän ohjeiden mukaisesti tottakai. Tässä tapauksessa hän suositteli suuveden käyttöä aamuin ja illoin (minä valitsin Illodine merkkisen tuotteen), sekä ruokailun jälkeen, ensimmäisten viikkojen aikana. Ennen kaikkea tulee kuitenkin kuunnella kehoaan, ja noudattaa sen antamia signaaleja, sillä ilman sen suostumusta ja yhteistyötä me emme voi toimia täydellisesti milloinkaan.