Lävistykset ovat jostain syystä kiehtoneet minua aina, ja olen tahtonut itselleni kielilävistystä jo pitkään. Valitettavasti elämäntilanne aikaisemmin ei sallinut sellaisen ottoa, mutta nyt alkukesästä ajatus palasi jostain alitajunnan syövereistä ja innostuin asiasta toden teolla. Kerroin asiasta tyttöystävälle, ja mitä enemmän asiasta keskustelimme, sitä enemmän hänkin tuntui asiasta innostuvan.
At A Glance Author nikanj Contact nikanj@bme.anon When A week ago Artist Yazka Studio Harness Location Helsinki Seuraavan kuukauden surffasimmekin sitten verkosta tietoa, kuvia ja tarinoita eri lävistyksistä, paitsi edut niin myös haitat kiinnostivat.
Jo alkumetreillä tuli myös selväksi, kuinka tärkeää on valita kunnollinen ja asiantunteva studio lävistyspaikaksi. Hetken harhailun jälkeen löysimme helsinkiläisen Harness body piercing studion sivut, paikka vaikutti varsin tasokkaalta. Harnessin omistaja, Yazka, tuntuu lisäksi olevan suomessa jonkun tasoinen julkkis, aina kun jossain mediassa on puhetta läväreista on hänen haastattelunsa mukana.
Lopulta päädyin kielen lisäksi ottamaan nänniinikin korun, tyttöystävä otti aluksi vain kielen. Nyt hänellä tosin on jo kaksi muutakin lävistystä, mutta se onkin jo toinen tarina.
Eräänä perjantaina sitten päätimme, että tänään otetaan ne kielet ja marssimme Harnessiin. Eipä otettukaan, olimme juuri lähdössä matkalle Kreikkaan, ja Harnessin ystävälliset sedät neuvoivat ottamaan lävistyksen vasta matkan jälkeen. Harmitti.
Täytyy kyllä myöntää, että he olivat oikeassa. Lävärin oton jälkeen on edessä kahden viikon suutelu, maitotuote ja sitrustuotelakko. Reissussa olisi tullut ikävä kaikkia kolmea. Pasta&jäävesi näyttivät olevan ainoat paikallisten ruokalistojen tuotteet joita tuoreen lävärin jälkeen olisi saanut vetää.
Koko reissun laskimme tunteja korujen saamiseen, itse taisin olla vähän turhankin innoissani. Sorry vaan Heidi jos vouhkasin koko ajan, mutta niin vouhkasit itsekin ;)
Kahden viikon kuluttua maanantaina pää kolmantena jalkana ravaten takaisin Harnessiin. Töissä oli tiedossa kovasti puhumista, joten päätin ottaa nännin ensin. Tytölle laitettiin kieli samalla käynnillä. Olin kateellinen, kieli näytti todella mahtavalta. Nännikin on upea, mutta sen "show-arvo" on huomattavasti pienempi. Tutkailin viikko-ohjelmaa suurennuslasi kourassa ja yritin löytää rakoa jossa ehtisin piipahtaa Harnessissa.
Torstaina vihdoin tilanne antoi periksi kielen ottamiselle. Jostain syystä se jännitti huomattavasti enemmän kuin nänni, kovin henkilökohtainen paikka tuo kieli. Lisäksi olin aitiopaikalta seurannut kultani kärsimystä kielensä kanssa. No, ei pieni jännitys ole ennenkään estänyt tekemästä jotain kivaa. Hirveän säätämisen jälkeen Yazka sai kunnolla kiinni kielestäni, säätäminen siis minun, ei hänen osaltaan. Kielen ulostyöntäminen kunnolla on vaikeampaa kuin luulin.. Onneksi Yazkan ammattitaito on puhdasta titaania, hän olisi varmaan odottanut vaikka iltaan asti että saan suuni ojennukseen. Kielessäni oli reilusti isoja verisuonia, joten korun paikka piti katsoa tarkkaan. Vihdoinkin: Naps. Ei sattunut - olen purrut kieltäni paljon kipeämminkin. Vertakakaan ei tullut. Ehkä myös tuoreessa muistissa ollut nänni suhteutti kipua ;-)
Samoin kuin nännissä, myös kielessä tunsi koko matkan miten neula eteni kudoksen läpi. Jännä juttu, enpä osannut tuollaista tuntemusta odottaa. Koru tuntui, ja myös näytti, "järjettömän" pitkältä laiton jälkeen. Seuraavana aamuna koin valaistumisen, jos koru olisi ollut yhtään lyhyempi olisi se taatusti painunut kielen sisään. Kieli siis oli aivan mahtavan turvoksissa.
Seuraavat kaksi päivää olivat vaikeita, puhuminen oli paitsi kivuliasta, niin myös naurettavan kuuloista sössötystä. Myös syöminen sattui. Kieli oli niin leveäksi turvonnut, että joka kerta kun pamautin hampaat yhteen se jäi kummaltakin puolelta väliin. Jotain turvotuksen määrästä kertoo myös se, että kaikkien hampaiden ääriviivat pystyi selvästi erottamaan painaumina kielen pinnasta. Lisäksi oral-b, jota käytin kielen puhdistamiseen, "avasi" jollain tavalla kielen huokoset ottamaan vastaan plakkia, kaksi tuntia hampaiden pesusta koko kieli oli taas aivan valkoisena. Ei kovin kaunista.
Yazkan neuvojen mukaisesti purskuttelin siis oral-b:llä joka ruokailun jälkeen, lipitin paljon vettä ja yritin välttää kiellettyjä tuotteita. Myös hammasharjan vaihdon lävistyspäivänä, ja siitä viikon päästä uudestaan. Ilmeisti hoito tepsi sillä turvotus laski maanantaihin mennessä niin paljon, että työkaverini eivät edes huomanneet koko lävistystä. Pakkohan sitä oli sitten joku tekosyy keksiä, että pääsi kieltä näyttämään. Reaktiot vaihtelivat ihastuksesta vihastukseen.
Tässä vaiheessa kieli näytti juuri niin hyvältä kuin olin odottanutkin, olin todella iloinen ja ylpeä että sain korun vihdoin otettua.
Valitettavasti turvotuksen laskiessa alkoivat myös pitkän korun ongelmat vaivata, syömiseen piti keskittyä tosissaan jos aikoi olla purematta palloa. Ihmettelen vieläkin, että en halkaissut yhtään hammasta.
Harnessin määräämää kahden viikon suutelukieltoa jaksoin viikon noudattaa, sitten vahva liha voitti heikon sielun. Maitotuotekielto ei pitänyt niinkään pitkään, torstaina tosiaan otin korun ja perjantai-iltana erehdyin vetämään tortilloja reilulla juustotäytteellä. Eipä tuo tuntunut haittaavaan, suosittelen silti lämpimästi noudattamaan lävistäjän ohjeita.
Toipumisessa tuli tilapäistä takapakkia siinä vaiheessa, kun koru ei enää ollut kipeä, innostuin bileissä leikkimään sillä sen verran, että aamulla oli taas kieli vähän turvoksissa ja sitrusjuomat kirveli. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Ilmeisesti mitään peruuttumatonta vahinkoa en saanut aikaan, iltaan mennessä haava oli taas ok.
Heidin vanhemmille pääsimme jo näyttämään koruja, heidän reaktionsa oli suorastaan yllättävän positiivinen. Omat vanhempani asuvat sen verran kauempana, että en vielä tiedä koska pääsen heille ylpeänä uusia reikiäni esittelemään. Toivottavasti eivät tämän(kään) johdosta tiputa minua testamentistaan..
Nyt "shoppailen" traguslävistystä, lävistäminen on häiritsevän addiktoivaa puuhaa. Once you pop, you can't stop sanoi jo sipsimainoskin. Parin viikon päästä saa jo inhimillisen kokoisen korun suuhun, jos sitten ottaisi uuden parannusprojektin..
Koruun ei ainakaan tässä vaiheessa ole vielä tottunut, usein syömään käydessä tulee sellainen tunne, että suussa on jotain ylimääräistä mikä pitäisi sylkäistä ulos ennen aloittamista. Uskon, että lyhyempi koru auttaa tähänkin vaivaan. Suutelemisessa on myös oma jännityksensä, kun pitkä koru pitää erikseen pujottaa hampaiden välistä ulos. Heh. Suutelu on myös melko "meluista" puuhaa kun kummallakin on kielikorut, ja vielä nämä pitkät ensikorut.
Kili kili kili..